Sorvin äärellä

Käväisinpäs tänään pikavisiitillä Rollostoliitossa eli Rovaniemellä. Aloitin viikko sitten Fitfarmin personal trainingissa Mikko Korpeisen valmennuksessa Tampereella, ja tänään oli ohjelman läpikäynti PT Jani Suopangin kanssa Arctic 24/7 Gymillä. (En saa rahaa näistä nimien ja linkkien droppailemisesta. Pitäis kyllä.) Aloitin tän valmennuksen ennen kaikkea tän mun vammani takia. Siinä on pieni jännäpissa housuissa ja sormi suussa, kun mitään isoja jalkaliikkeitä ei saa tehdä ja kaikki normi taljaliikkeetkin täytyy mukauttaa istuma-asentoon. Noh, Mikolle se ei ollut homma eikä mikään.

Tuntuu oudolta, kun jalkatreenaus ei ole sitä, että lyödään makseja levytankoon ja pungerretaan niitä ylös lyikkärin paksuinen suoni otsassa. Mulla se liikkuu tiukasti rajatuilla lihasryhmillä ja pienillä painoilla, haetaan tuntumaa esim. hidastamisesta. Koko ajan kuunnellaan omaa kroppaa ja skipataan koko jalkatreeni, jos kivulla ei ole hyvä päivä. Kyllä, never skip a leg day on kumottu.

Mä treenaan ollakseni parempi lajissani. Hirvittää ajatus siitä, että palaan luistimille eikä kuntoa enää olekaan. Ei ole voimaa coressa tai kestävyyttä reisissä. En pelkää luistelutekniikan puolesta. Lihas muistaa ihan tyhmiä asioita - mun sormet muisti mun pankkikorttitunnukset paremmin kuin mun pää, joka onnistui lukitsemaan koko kortin. En ole huolissani mun kaarreluistelusta teknisenä prosessina. Oon huolissani, että täytyy aloittaa luistelulle spesifi lihaskuntoharjoittelu alusta. Onneksi saan pyöräillä. Kuntopyörällä siis. Oikealla sotkeminen ikään kuin altistaa niille tärähdyksille, joita luun paranemisessa pitää välttää. Mutta kyllä kuntopyörälläkin saa mukavasti reidet hapoille.